Jotain valmista

Ta-daa!! Tässä se on, kauan tekeillä (lue syksystä asti) ollut villatakki Novitan syksyn lehdestä. Mitään muutoksia en malliin tehnyt. Näin jälkeenpäin ajatellen takki voisi olla hieman pidempi, mutta menee se tuollaisenakin. Lankaa, Novitan petroolia Woolia, meni noin 350g mikä on 50g vähemmän kuin ohjeessa sanottiin S-kokoiseen neuletakkiin menevän. Puikot olivat 4mm kokoiset. Napit löytyivät jälleen kerran Stockmannilta.
Kuva on varsin surkea, mutta näillä säillä mahdollisuudet luonnonvalossa kuvaamiset ovat olemattomat. Jouduin siis turvautumaan vanhaan kikkaan; valkoinen villapeitto sängyn päälle ja räps, tässä tulos.

Ihme ja kumma, mutta kaikki vanhat pitkään marinoitumassa olleet työt ovat taas alkaneet kiinnostaa. Uudessa MODAssa oli vaikka mitä ihanaa, mutta päätin etten osta yhtään lankaa ennen kuin vähintään kolme "vanhaa" työtä on valmiina. Nyt on sitten yksi villatakki ja puuvillaneulepaita odottelemassa valmistumista.

Hyvää Uutta Vuotta (sarjassamme mielikuvituksettomia otsikoita) !

Muutaman kuukauden radiohiljaisuus rikkoutuu. Koitan tehdä comebackin näissä neulomisasioissa. Loppusyksy meni vähän mustissa tunnelmissa ja siksi kai en täälläkään jaksanut meteliä pitää. Piti miettiä omaa jaksamista työssä ja koittaa löytää siitä niitä hyviäkin puolia jotka olivat päässeet väsyneellä unohtumaan. Elämä näyttää nyt paljon paremmalta kun asiat alkavat olla järjestyksessä.
Viimeaikoina olen piipertänyt yhtä ja toista, mutta mitään erikoista esiteltävää toistaiseksi ei ole. Lähinnä olen kokeillut erilaisia tekniikoita ja neulonut perussukkia, jotka eivät esittelyä kaipaa. Neuletekniikoista puheenollen, olen aina pitänyt erilaisista pitsi- ja pintaneuleista. Suomalaisen kirjakaupan hyllyltä löysin Mary Webbin kirjan Knitting Stitches. Kirjassa on yli 300 perinteistä ja modernia mallia pitsi- ja neuleisiin.
Lisäksi riesana on ollut vanha vaiva; uutta on kiva aloittaa, mutta mitään en tunnu saavan valmiiksi. Viimeksi kun laskin keskeneräiset työt niitä oli 12, nyt niitä on varovaisen arvion mukaan viisi lisää. IIIK! Voin kuitenkin lohduttautua sillä, että viime vuosi oli tuottoisin vuosi ikinä neulomisen suhteen. En nyt tähän tee mitään tilastoa aiheesta, mutta ilahduttavan paljon niitä valmiitakin töitä löytyi kun vähän muistelen. Tätäkin tärkeämpänä pidän sitä, että olen saanut ystäviäni ja siskojani innostumaan neulomisesta. Oppipa 5-vuotias kummityttönikin neulomaan viime vuonna. Eräs ystäväni joka oli vannoutunut antineuloja ei tarvinnut kuin yhden reissun Menitaan ja mieli muuttui; nyt on kuulema oikeanvärinen kaulaliina yms. asustetta talvitakin kanssa. Jokunen marttakerhokin on ehditty pitää.
Yllä kuva Pikkusiskon joululahjatakista joka on tehty Novitan Isoveli-langasta. Sitä kului noin 650 grammaa ja kauniit napit löytyivät Stockmannilta. Älkää säikähtäkö Pikkusiskon nokista naamaa. :-)

Have I lost my marbles?

Ehkä olen, mutta kun se oli niin iiihana jamunolipakkosaadase. :-)

Vihreää

Kaikessa hiljaisuudessa olen neulonut Pikkusiskolle vihreää villatakkia. Lanka on Novitan Isoveljeä. Ostin sitä taannoin Lauttasaaresta, Novitan tehtaanmyymälästä ja nyt harmittaa, etten ostanut sitä viimeistä kerää, vaikka se olikin eri värjäyserästä. Takista piti tulla huppari. Ohje on omasta päästä. Silmukkamäärät on kuitenkin Isoveli-langan vyötteessä olevan poolopaidan ohjeen mukaan.


Toinen vihreä neulomukseni edistyy varsin hitaasti. Etukappaleen kanssa meinasi mennä hermot, muutaman kerran jouduin sitä purkamaankin. Yleensä neulon tunnollisesti ensin takakappaleen, sitten etukappaleet ja viimeiseksi hihat. Tällä kertaa kävi etukappaleen neulomisen jälkeen kypsyttämään siinä määrin että ajattelin lepuuttaa hermojani ja neuloa ainakin toisen hihan ensin. Kyllä siitä varmaan hyvä vielä tulee...

Meinasi unohtua... Pikkusiskon ei niin täydelliseen villatakkiin löytyi lähes täydelliset puiset napit. Mitä Stockmannilta ei löydy, sitä ihminen ei tarvitse (paitsi että niillähän ei ole lankaosastoa).

Tämä sai minut hymyilemään. Enpä olisi uskonut että muutkin harrastavat. ;-)

Lankahankintoja

On sitten tullut notkuttua lankakaupan hyllyjen välissä ja käyty kassan kautta muutaman kerän kanssa. Mielessä on ollut uusi syyshuivi. Takkikin pitäisi saada ja mielellään samana tummansinisenä kuin Limbo-langassa oleva väri. Saahan sitä tietenkin haaveilla...
Limbo on uusi tuttavuus minulle. Löysin sitä Helsingin Menitasta (joka on vaarallisen lähellä työpaikkaani). Se on Shoeller Stahlin (?) lankaa, 100% villaa. Puikkosuosituksena 3-4mm puikot. Yhdessä kerässä on 50g. Tein jo vähän mallitilkkua tästä langasta ja hyvältä näyttää. Aikaisemmin olin aika mustavalkoinen pukeutumisen suhteen. Neulomisen kautta olen opetellut käyttämään eri värejä. Tässä langassa on yhdisteltynä monta ihanaa värisävyä joista pitäisin jokaisesta erikseenkin.


Seitsemän veljestä Colori-lanka tuskin kaipaa esittelyjä. Sävyt on kauniit tässäkin langassa. Tästäkin luultavasti muotoutuu joku kaulahuivi.

Kävin viikonloppuna Vallilan Valtteri-kirpparilla josta lähti mukaan nämä kerät 100% norjalaista villaa. Lanka on aika paksua, mutta eiköhän siitä pipo tule. Yhdessä kerässä on 50g.

Jotain aikaansaatuakin sentään. Tämä neuletakin takakappale on Novitan kevät '06 lehdestä malli 36. Lankana on Tallinnasta, Filatista ostettu merinovilla. Tykkään väristä todella paljon ja mallikin on kaunis mutta melko hidasta neulottavaa.

Karkkipäivä

Pitihän minunkin sitten kokeilla, kun niin monet muutkin ovat itse värjänneet lankoja Kool-aidilla. Sen enempiä selittelemättä, puhukoot kuvat puolestaan.

Jaa, mitähän tähän keksisi otsikoksi?

Pienoisen hiljaisuuden jälkeen täällä taas. Voisin kai syyttää töitä ym. arkista elämää blogihiljaisuudesta, mutta en jaksa. Sen sijaan, mennäänpä olennaisempiin asioihin.

Novitan petrolinvärisestä Wool-langasta tekeillä oleva villatakki alkaa saada muotoaan. Kappaleita yhdistellessä huomasin harmittavan virheen; etukappaleiden kädentiekavennukset olin aloittanut n. 1,5cm myöhemmin kuin takakappaleessa, vaikka tarkkaan olin mittaavinani. No, en ala purkamaan koko työtä tuon takia. Hihojen istuttaminen vaatii aikanaan vähän enemmän tarkkuutta.

Kävin eilen elämäni ensimmäistä (kuulostaapa dramaattiselta) kertaa Novitan tehtaanmyymälässä Lauttasaaressa. Mukanani oli melkein kuusivuotias Kummityttöni, joka on innokas käsityöharrastaja. Siellä me sitten hypistelimme lankoja hyllyjen välissä. Itselleni löysin ihananvihreää Isoveli-lankaa josta tulee Pikkusiskolle palmikkoneuletakki. Ohjetta tosin ei ole, mutta kerta se on ensimmäinenkin kun neulesuunnittelua harrastan. Odotukset ovat korkealla, saapa nähdä kuinka käy... Lisäksi ostin 100% akryylilankaa, Fiestaa. Tämä taitaa kuulua siihen kategoriaan jonka nimi on "mitä minä ajattelinkaan". En ole pahemmin innostunut tekokuiduista, mutta langan väri vaan oli jotenkin herkku. Lisäksi kai houkutti langan paksuus joka tarkoittaa nopeaa tulosta. Mukaan lähti myös 7mm puikot ja kauan kaipaamani kevään 06 Novita-lehti.

Kummityttö sai valita itselleen kerän lankaa ja puikot. Hän kun oli kuullut äitinsä oppineen neulomaan kuusivuotiaana ja oli itse sitä mieltä, että hänkin kyllä oppii.

Tähän väliin vielä kuva sukista, jotka sain eilen lopulta valmiiksi (oi kuinka inhoan lankojen päättelyä). Näitä sukkia neuloin monissa eri paikoissa ja ne herättivät hilpeyttä ja kummastusta. Edellä mainittu Kummityttöni näki minun neulovan samaisia sukkia ja esitti asiantuntevia kommentteja kuten: "ai tuleeko noi raidat tohon itsestään kun se on tollasta moniväristä toi lanka?". Eräällä mökkireissulla sukanneulonta sai 30+ vuotiaan kauppatieteen maisterin (mainittakoon vielä että kyseessä on miespuolinen henkilö) kokeilemaan neulomista. Onneksi oli pätkä jämälankaa ja puikot joilla maisteri sitten pystyi kokeilemaan neulomista. Jo kolmen silmukan jälkeen homma alkoi luistaa ja jonkin ajan päästä kuulin ääneen ajattelua aiheesta mitenköhän nopeasti neuloisi paidan.

Toinen "oppilaani" on myöskin luontainen neuloja. Ensin mietin, miten selittäisin lapselle miten neulotaan ainaoikein-neuletta. Sitten pitemmittä puheitta otin puikot käsiin ja näytin muutaman silmukan verran neulomista, kunnes annoin kutimet Kummitytölle. Kädestä pitäen opettelimme tätä jaloa taitoa. Muutamasta pudotetusta ja neulomatta jättämästä silmukasta huolimatta neulonta alkoi luonnistua. On vain ihailtava sitä keskittymiskykyä ja innokkuutta, mitä lapsi osoittaa opetellessaan uusia taitoja. Debbie Stollerin Neulojan käsikirjan mukaan neidillä näyttäisi olevan Scandinaavinen ote neulomiseen.